Vikat viikot

D-day lähestyy (dun dun dunnn…) eli hieman yli viikko Suomeen lähtöön. Sankarittariemme tunnelmat ovat hyvin kaksijakoiset. Toisaalta on koko ajan tiennyt, että paluu koittaa toukokuun puolivälissä, joten siihen on osannut orientoitua. Toisaalta taas EN HALUA LÄHTEÄ! Tuntuu, että vielä olisi voinut jäädä pidemmäksi aikaa. Belgia on pieni suuri maa, joka vie sydämen helposti, tekeminen ei vajaassa neljässä kuukaudessa lopu. Onneksi molemmilla gimmoilla on kotona oma kulta, jonka luokse haluaa palata: kummasti helpottaa lähtemisen tuskaa.

Viimeisen kuukauden aikana olemme päässeet ulkomaanmatkailun makuun (Belgiaa emme luokittele enää ulkomaiksi). Ensimmäiseksi matkakohteeksi päätyi Pariisi. Tämä oli molemmille gimmoille ensimmäinen kerta legendaarisessa kaupungissa. Bussimatka kesti kolmisen tuntia ja matkan hintaan kuului opastus kaupungilla. Ryhmämatkoista täytyy sanoa sen verran, että ne eivät ole sankarittariemme suosiossa (eka ja vika kerta). Reissaamisesta puuttuu se tietty nautinto, kun juoksee pää kolmantena jalkana nähtävyydeltä toiselle. Kuitenkin sanottakoon, ettemme olisi jättäneet reissua välistä, oli mahtavaa nähdä huhtikuinen Pariisi! Seuraavalla kerralla Pariisiin suunnatessamme varaamme matkaan enemmän aikaa ja vähemmän muita ihmisiä. :D

Yhden taukopäivän jälkeen suuntana oli Amsterdam eikä mikä tahansa päivä siellä, vaan Amsterdam King´s Day:na! Niille, jotka asiasta eivät tiedä, kyseessä on eräs maailman suurimmista katujuhlista. Koko kaupunki on täynnä oranssiin pukeutuneita ihmisiä ja musiikki soi kaikkialla. Vaikka kaupunki oli täynnä, ei ihmispaljous tuntunut ahdistavalta, vaan tunnelma oli loistava. Vaeltelimme ympäri kaupunkia, menimme jokiajelulle, pysähdyimme nauttimaan kadunkulmien dj:en  seteistä ja nautimme paikallisista herkuista. Jos sinulla on mahdollisuus mennä vain yhtenä päivänä Amsterdamiin, mene King´s Day:na.

Vapusta (oli muuten hieno Vappu-piknik suomalaiseen tyyliin) hädin tuskin tokeentuneina suuntasimme kohti Saksaa ja Kölnin kaupunkia. Reissu oli jälleen ryhmämatka, mutta edellisestä matkasta viisastuneina sankarittaremme dumppasivat ryhmänsä ensimmäisen tilaisuuden tullen ja nautiskelivat kaupungin antimista omaan tahtiinsa. Kaupunki on tunnettu monivivahteisesta historiastaan ja vesistään (Kölsch-olut maistui belgialaisten trappist:en jälkeen vedeltä…) . Pääsimme näkemään kuuluisan katedraalin, roomalais-saksalaisen museon, shoppailu-mahdollisuudet (ja rahaahan paloi) ja jokimaiseman. Nämä kolme ulkomaanmatkaa ovat tarjonneet uskomattomia elämyksiä, joita on kiva sitten kiikkustuolissa muistella (jos muistaa).

Citadel parkin Vappu-piknik

Harjoittelun loppupuolella on hyvä tutkiskella erilaisuuksia ja samankaltaisuuksia, joita olemme toimintaterapiassa havainneet. Yksi suurimmista eroista on ehdottomasti raportointikulttuuri. Kun Suomessa toimintaterapeutti kirjoittaa jokaisen käynnin jälkeen jotain, Belgiassa toimintaterapeutilta tätä ei edellytetä. Osaltaan tämä johtuu organisaatiosta, kirjoittamiselle ei vain ole varattu aikaa. Tämän hyvin puolia on se, että asiakkaille on huomattavasti enemmän aikaa kuin Suomessa. Huonona puolena on se, että toimintaterapialla ei näin ollen ole mitattavissa olevaa vaikuttavuutta. Tämä myös vaikuttaa siihen, että ala on aika tuntematon. Toinen eroavaisuus on se, että vielä viisi vuotta sitten valmistuneille ei ole koulussa opetettu kunnollisia reflektointitaitoja, nykyisin reflektoinnin opiskelu on osa koulutusta. Erittäin valitettava samankaltaisuus molemmissa maissa on se, että tietyillä työpaikoilla toimintaterapeutti tekee viriketoiminnanohjaajan työtä. Tällöin toimintaterapeutin työ ei vastaa koulutuksen tuomaa ammattitaitoa. Positiivista sanottavaa harjoittelupaikoistamme: toimintaterapeutit ovat ihailtavan työstään innostuneita vielä monen kymmenen työvuoden jälkeenkin, mahdollisuudet luoviin toimintoihin kuten savitöihin ovat hyvät ja tuntuvat jopa paremmilta kuin monissa paikoissa Suomessa.

Molemmat gimmat ovat harjoittelujen aikana kasvaneet ammattilaisina, saaneet itseluottamusta ja uusia taitoja, joita tullaan työelämässä hyödyntämään. Harjoittelu ulkomailla oli alun epävarmuudesta huolimatta, loistava tilaisuus ja opettavainen kokemus.

Jääkää kuulolle, viimeisiä häröilyjä tulee vielä. To be continued…