Säheltämistä ja seikkailua

Lasten kuntoutuskurssi oli ja meni. Suurin osa oli meille (jo viimeisen vuoden konkariopiskelijoille) tuttua asiaa, mutta äärimmäisen hyvää kertausta. Parin viikon kurssille oli ympätty useiden luennoitsijoiden toimesta asiaa niin amputaatiosta aivovammoihin ja siinäpä se pulma piilikin. Asiaa tuli niin tiiviillä syötöllä, ettei prosessointiaikaa jäänyt. Kurssin alussa meille luvattiin oma asiakas, jota pääsee tapaamaan, tutkimaan ja suunnittelemaan näiden pohjalta asiakkaalle kuntoutussuunnitelman. Tämä tuntui kirsikalta kakunpäällä, jota odotimme mielenkiinnolla ja innostuneena. Valitettavasti Bibin ryhmä pääsi tapaamaan asiakastaan vain kerran ja Ninin ryhmä ei sitten sitä kertaakaan. Tästä huolimatta kuntoutussuunnitelmat saatiin kunnialla tehtyä. Parhaiten muistiin kurssilta jäivät aktiiviset työpajat kuten sirkustekniikkapaja sekä Serborne -paja.

Muutama sana opiskelumaailman kulttuurieroista. Paikalliset opiskelijat näkevät vaivaa opiskelujensa ja kurssitehtävien eteen. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että ohjeita seurataan erittäin kirjaimellisesti, esimerkiksi ohjenuoraksi tarkoitettua ohjeistusta seurattiin pilkulleen. Itsenäiselle saati luovalle ajattelulle ei annettu tilaa. Koska opiskelijat ovat hyvin tunnollisia ja haluavat olla paikalla, syntyi tästä pieni ongelma flunssan iskiessä. Paikalliset opiskelijat eivät nimittäin suostu jäämään kotiin sairastamaan elleivät ole kuoleman kielissä. Tämä tarkoitti vaihtareille sitä, että runsas määrä paikallisia pöpöjä sinkoili luokkatilassa sairastuttaen suurimman osan (mukaan lukien sankarittaremme). Suomalaisen on hieman vaikea ymmärtää, miksi joku tulee räkätaudissa lastensairaalaan… (huomaa syvä kiitollisuus tästä käytöksestä).

Kahden erittäin intensiivisen viikon jälkeen alkoi pitkään odotettu kahden viikon pääsiäisloma. Pääsiäisloman aikana molemmat sankarittaret tutustuivat tähän pieneen suureen maahan tarkemmin. Nyt on nähtynä niin Antwerpen laivanrakennuskaupunki kuin yliromanttinen Pohjois-Euroopan Venetsia eli Brugge. Lisäksi kävimme historiallisessa Waterloossa (ei muuten ollu Abbasta jälkeäkään missään, pieni pettymys ;) ). Sekä Napoleonin että Wellingtonin sotisovat olivat kyllä vaikuttavia. Suosittelemme ehdottomasti Belgian matkalla tekemään maan sisäistä tutkimusretkeilyä.

Voi jumansviidu!!! Ollaan unohdettu kertoa teille meidän yhdestä tärkeimmästä seikkailustamme!!! Taustatietona tähän molemmat sankarittaret ovat kasvaneet Agatha Christien Hercule Poirot tv-sarjan ja kirjojen parissa. Ja niille, jotka eivät hahmosta tiedä (hävetkää) tämä fiktiivinen ranskaa puhuva yksityisetsivä on itse asiassa belgialainen. Tiesimme ennestään, että Belgiassa on piskuinen kylä, jonka on mainittu olevan Herculen synnyinkaupunki. Internetissä seikkailun jälkeen paikallistimme kylän ja iloksemme huomasimme, ettei se mahdottoman matkan takana. Kun gimmat nousivat bussista ja vastassa oli peltomaisema sekä lannan haju, hymyilivät molemmat sankarittaret tyytyväisinä. Pienen seikkailun ja ihanien ranskaa puhuvien paikallisten avulla löysimme sen mitä olimme tulleet hakemaankin: Hercule Poirotin patsaan! Lisäksi kylä ilahdutti meitä Hercule stoutillaan, jota molemmat raahasivat tuliaisiksi samoin kuin liian isot Hercule stout –tuopit. Retki oli kaltaisillemme fanaatikoille kerrassaan upea elämys.

Kuten lukijamme tietävät, kirjoittelemme blogia aina pesulassa. Kirjoittamiseen ei kuitenkaan kulu niin kauan aikaa kuin pesukone-kuivausrumpu yhdistelmän pyörittämiseen, joten jotain oheistoimintaahan sitä on kehitettävä. Eräänä pesulakertana pysähdyimme pohtimaan, että tekemisistämme huomaa kumpi on kaksikon Martta (sekä naamakirjan mummotestin 100% pisteitten haalija). Toinen taas on selvästi ernu ja kevyt-nörtti. Nyt onkin vuorossa lukijoille aivopähkinä: kumpi kuvassa näkyvä puuha kuuluu kummalle gimmalle?

To be continued...