Opintomatka ja naistenpäivä

Kieli- ja kulttuurikurssimme järjesti meille retken Ieperin kaupunkiin Flanders Fields museoon ja lähiympäristöön. Retkipäiväksi oli päätetty lauantai ja matkaan lähdettiin Gent Sint-Pietersin rautatieasemalta (on muuten pirun hieno pytinki). Suomalaiset olivat tyypilliseen tapaansa ajoissa paikalla (noin kymmenen minuuttia ennen mattimyöhäisiä). Junamatka kesti reippaan tunnin, junaa ei tarvinnut vaihtaa, mutta vaunua kyllä, sillä loppu juna menikin aivan eri paikkaan kuin junan alkupää. Loppumatkan ihailimme paikallisia maisemia ja erityistä hilpeyttä meissä herätti eräänkin kylän nimi. Kuten alla olevasta kuvasta arvata saattaa.

Museo oli itsessään nykyaikaisen interaktiivinen elämys, gimmat nauttivat kokemuksesta ja olivat ilahtuneita museon englanninkielisestä tarjonnasta. Museo nosti esille aikalaisten yksilöllisiä elämänkohtaloita kronologisen sotahistorian rinnalle. Vaikuttavaa tunnelmaa rikkoi harmittavasti vain pihalle pystytetyn tivolin 2010-luvun pophitit. Oli jotenkin kornia koittaa eläytyä traagisiin tarinoihin samalla kun taustalla jympyttää Lady Gaga. Iepersin kaupungin keskipisteenä on vaikuttava muistomerkki slash portti. Tähän valtavaan monumenttiin on kaiverrettu kaikkien niiden ensimmäisessä maailman sodassa kuolleiden nimet, joilla ei ole omaa hautaa. Muistomerkki on edelleen keskeneräinen sillä nimiä kaiverretaan porttiin vuosittain lisää. Nini kävi muistomerkillä järjestetyssä iltaseremoniassa, joka oli tunnelmaltaan erittäin koskettava. Mieskvintetti lauloi muun muassa Flanders Fields kappaleen, kuten asiaan kuuluu (ja komeasti muuten lauloikin).

Kävimme myös suurimmalla brittien hautausmaalla. Vaikka se oli hieman kauempana kaupungista, aivan ihana vaihtareita ohjaava opettaja halusi välttämättä viedä meidät sinne autollaan. Molemmat gimmat ovat kyllä nähneet kuvia ja kuulleet huhuja vastaavista sotilashautausmaista, mutta olihan se nyt ihan eri asia käydä paikan päällä. Kylmästä säästä ja possunpaskan hajusta huolimatta kokemus oli vaikuttava. Lisäksi ympärillä avautui ne kuuluisat Flanderin pellot, joilla taisteltiin (ja joille nykyisin myös sianlietettä ajetaan). Hautausmaan alue on luovutettu Iso-Britannialle eli käytännössä olemme käpeksineet Britannian maaperällä, vaikka emme ko. Saarelle matkustaneetkaan.

Seuraava viikko sujui niin tehokkaasti harjoittelun parissa, ettei mitään mainittavaa vapaa-ajan saralla päässyt tapahtumaan. Viikonlopun virkistämät gimmat lähtivät sunnuntaista naistenpäivää juhlistamaan joen rantaan parin pullon kanssa. Gentiä helli aivan uskomaton auringonpaiste, joka suomalaiseen makuun lähenteli jo kesää. Kun juomavarastot ehtyivät siirryimme terassille cocktaileille ja murkinalle. Kruunasimme päivän vielä paikallisesta suklaasta tehdyllä kaakaolla. Naistenpäivä täydellisyydessään!

To be continued….

Tähän ensin on sanottava, että asuntomme on pieni, ja silti ihana. MUTTA eräs varsin merkittävä epäkohta kotikolossamme on aiheuttanut närästystä. Suihku. Se siis toimii ja on ihan hyvän kokoinen, mutta vesi, jota suihkusta saa, on niin kylmää, että lihakset kramppaavat ja lämpimimmillään sellaista, että hampaat lyö loukkua niin että paikat putoilee. Olemme sietäneet tätä ongelmaa suhteellisen pitkään, mutta kärsivällisimmälläkin suomalaisella on rajansa. Onhan se vähän outoa, kun kaksi aikuista naista välttelee suihkuun menoa kuin ruttoa. Kämppiksen kärsivästä ilmeestä saattoi lukea, että kohta on suihkun aika. Lopulta hermot menivät ja päätimme laittaa sähköpostia vuokranantajallemme. Rakas vuokranantajamme päätti auttaa meitä ja lähetti meille hyvin isällisen sähköpostin varustettuna suihkun kuvalla. Viestissä hän kertoi, että suihkun lämpötilaa voi muuttaa kääntämällä nuppia joko kylmälle tai kuumalle. Vaikka olemmekin kaksi vaaleaverikköä Suomesta, emme mekään sentään ihan NIIN blondeja olla ettemmekö olisi tätä itse kokeilleet. (Useasti, kikkailtiin jopa lavuaarin hanan kanssa testataksemme, vaikuttaako eri vesipisteiden yhtäaikainen käyttö suihkun lämpötilaan) Lähetimme siis uuden sähköpostin, johon onnistuimme kohteliaasti ilmoittamaan, että perin tyhmästä ulkonäöstämme huolimatta, olimme ymmärtäneet miten suihkua käytetään. Heti seuraavana päivänä, joka lisäksi oli sunnuntai, vuokranantajamme saapui paikalle putkimiehen varusteet mukanaan. Olisittepa nähneet hänen ilmeen, kun hän kokeili kuinka ”lämmintä” vettä suihkusta oli mahdollista saada. Nopean korjauksen ja vuolaiden pahoitteluiden jälkeen meillä on kerrassaan hulppea sadevesisuihku, josta saa niin lämmintä vettä, että peili höyrystyy.  :3

Blogin kulissien takana tapahtuu. Jos olette ihmetelleet (tuskinpa olette) missä blogin luova työ tapahtuu, niin nyt päästämme teidät piinaavasta jännityksestä. Blogi luodaan puhtaan pyykin tuoksussa ja pesukoneiden hyrinän keskellä. Mikä olisikaan parempi keino käyttää hyödyksi se aika, kun kone pyörittelee pyykkejä, kuin kirjoitella seikkailuistamme.

Kyseessä on 24/7 auki oleva itsepalvelu pesula, jonka rahanvaihto masiina on jo ehtinyt tarjota sydämentykytyksiä ja paniikki soiton omistajalle. (omistaja oli muuten mukava ja rahatkin saatiin takaisin, ei voi siis valittaa) Tietysti suomalaisia kun olemme, niin pesulapussimme ilmentää persoonallisesti kansallisidentiteettiämme. (huomaa hurmaava muumikuosi ylemmässä kuvassa)

Ja niin koitti sekin sunnuntai, kun kauhukaksikkomme päätti retkeillä Brysseliin. Bibi oli käynyt kaupungissa aikaisemmin, joten hän toimi epävirallisena Folke Westinä (oli vähemmän rasittava, Ninin huomio) Lukuisissa suklaapuodeissa käytiin ja yhdestä mukaan tarttui myös eväitä. Manneken Pis kuuluu tietysti Brysselin pakollisiin tuijotuskohteisiin ja kuten huomaatte, todistusaineistoa löytyy.

Bibi johdatti Ninin syrjäkujalle, joka oli täynnä ravintoloita. Kaikki muistuttavat toisiaan erittäin paljon, mutta lopulta arvoimme niistä yhden. Vaikka Bibi oli jo lupaillut halpaa lounastarjousta, mutta hinta oli silti positiivinen yllätys. Kolmen ruokalajin ateria vain 12 euroa, hinta jota opiskelijakin pitää varsin kohtuullisena. Kuvassa onnellinen Nini ja Mussels from Brussels. Bryssel on toki kaunis, mutta meille jo rakkaan Gentimme jälkeen vähän kolhon tuntuinen.

Kolme viikkoa koulussa hurahti häkellyttävän nopeasti. Seuraava etappi olikin jo harjoittelu, joka tulee olemaan sekä Bibin että Ninin opiskelu-uran viimeinen. Gimmat ovat eri paikoissa (myös eri kaupungeissa), mutta molemmat sijoittuvat mielenterveyspuolelle. Molemmissa paikoissa käytetään paljon luovia toimintoja osana kuntoutusta. Molemmat gimmat ovat saaneet asiantuntevat ja mukavat ohjaajat. Kun ensimmäinen viikko on takana, molemmat ovat paikkoihinsa tyytyväisiä (ainakin toistaiseksi :D ).

 Olemme vertailleet omia harjoittelukokemuksiamme ja olemme havainneet paikoissamme olevia samankaltaisuuksia. Muiden ammattihenkilöiden silmin toimintaterapia on yleensä vain värittelyä ja käsitöitä. Tästä ja organisaatiorakenteista johtuen, toimintaterapeuttien koko ammatillinen potentiaali ei pääse käyttöön. Toimintaterapia nähdään usein viriketoimintana, joka tapahtuu ryhmissä. Yksilöllistä terapiaa ei tapahdu juuri koskaan. Tästä johtuen toimintaterapeutit eivät pääse tekemään koulutustaan vastaavaa työtä (näin ainakin mielenterveyspuolella). Molemmat gimmat pitävät tätä käytäntöä erikoisena ja epätoimivana. Hyvänä puolena on molempien paikkojen loistava tunnelma. Asiakkaat otetaan huomioon toimintoja suunniteltaessa ja heidät huomioidaan yksilöllisesti. Luovien toimintojen mahdollisuudet ovat loistavat ja opiskelijoina tulemme saamaan paljon kokemusta ryhmistä, luovista menetelmistä ja itsestämme toimintaterapeutteina. Kaiken kaikkiaan olemmepositiivisella ja  innokkaalla mielellä harjoitteluihin liittyen (siis muutenhan me vaan murjotetaan).

Seuraavassa jaksossa lisää seikkailua ja sekoilua. To be continued…