Gent pörräilyä

Seuraavat päivät Gentissä hurahtivat yleisen pööpöilyn ja liiallisen rahanmenon parissa. Eräässä nimeltä mainitsemattomassa kröh.. (desiqual) liikkeessä olikin sopivasti 50% alepäivä, joka koitui gimmojen matkabudjetin kohtaloksi (kaappiin varatuille kaurahiutaleille voi tulla käyttöä reissun loppupuolella).  Erityisesti Lola&Liza vaateketjun tuotteet täytyy mainita silmiä hivelevien värien ja vaatteiden mallien takia.

Aikaa jäi myös paikallisten nähtävyyksien ihailuun. Näistä mielestämme mieleenpainuvimmat olivat Graavensteenin linna, joka on toiminut milloin joenvarren puolustajana, vankilana ja kangastehtaana. Tämä lienee Gentin tunnetuin nähtävyys, ja ehdottomasti käynnin arvoinen. Niille, joita ei kapeat ja jyrkät kierrerappuset pelota eikä korkeat paikat huimaa, suosittelemme vierailua Belfortissa. Paha periköön sen ruojan, joka uskaltaa Gentissä vierailla käymättä lukuisissa kahviloissa ja pienissä juottoloissa! Gent on täynnä toinen toistaan hurmaavampia kuppiloita, matkailijalta jää väistämättä joku hieno paikka näkemättä, mutta tarjontaa on vain niin tolkuttomasti, ettei kaikkeen taida kenenkään aika/kukkaro venyä. Samaa periaatetta on hyödynnettävä oluissa, maistele mitä haluat ja ehdit. Maksasi ei kestä, että tilaat oluttuvan kaikki tuotteet listassa voi oikeasti olla satoja oluita.

St-Michielsbrugin sillalta, taustalla Graavensteen

Eräällä seikkailureissullamme äkkäsimme, että kotikadulla on ainakin ollut jonkin sortin oluttupa, koska verhot olivat alhaalla, paikka vaikutti suljetulta. Eräällä toisella retkellä menimme saman paikan ohi illalla ja huomasimme iloksemme, että persoonallinen pikkupaikka olikin toiminnassa ja lämmin tunnelma huokui ulos asti. Niinpä yksinäisenä ystävänpäivänä kaukana muruistamme se tuntui hyvin houkuttelevalta. Emme pettyneet! Paikka sopii niille, jotka haluavat rauhassa maistella oluita ja jutustella tuopposen ääressä. Paikan huisbeer eli talonolut on omistajan itse panemaa Johannesta (ehee hee!), tätä uniikkia tuotetta et muualta saa ja makunsakin puolesta sitä on syytä tilata. Nurkassa loimotti takkatuli ja peräkammarin seinällä kiipeili valtaisa huonearalia kumppaninaan limoviikuna (tunnistus Nini, Bibi tunnistaa hyvän kirsikkaoluen).  Kuvassa ruotsalaisvahvistus, tiedetään tiedetään, ollaan vähän maanpettureita kun veljeillään ruotsalaisen kanssa… ;)

 

Trappistenhuis, osoite Brabantdam 164, Gent

Koska Belgiassa ollaan pidimme tärkeänä kokeilla oluiden lisäksi paikallisia vohveleita, joita meille myy läheisen vohveliravintolan hurmurimies. Tämä herra se jaksaa aina iskeä silmää ja persoonallaan lämmittää koko paikan tunnelmaa. Valitettavasti on mainittava, että olemme nähneet meidän hurmurimme palvelevan samalla innolla kaikkia asiakkaita (nyyh, emme ole erityisiä, vaikka omasta mielestämme ainakin erikoisia). Lähellä St-Michielsbrug:n siltaasijaitsee mukava kaakaopaikka, josta saa ostettua kaikkea suklaista kaakaosta kakkuun. Paikallisilla on hieman eri lisukkeet ranskalaisille perunoille kuin suomalaisilla. Ei puhettakaan pelkästä ketsupista. Täällä ranskalaiset kuorrutetaan erilaisilla kastikkeilla, majoneeseilla ja päälle saa halutessaan myös lihaa. Kannattaa kokeilla.

Ensimmäisen viikon yllätykseksi huomasimme, että tällöin järjestettiin paikallinen valofestivaali: Lichtfestival tapahtumassa kaupungille oli pystytetty erilaisia valoinstallaatioita. Osa valoilmiöistä oli rakennusten seinissä, osa oli maan kamaralla tai joen pintaan valaistuna. Väkeä oli kuin pipoa, kuulimme myöhemmin, että paikallisissa uutisissa kehotettiin ihmisiä jäämään lauantaina kotiin, sillä koko kaupunki oli tukossa ihmispaljoudesta.

Innostusta ja harmia (mitä? Enkö saakaan enää lomailla?) aiheutti koulun alkaminen. Kampus sijaitsee vartin kävelymatkan päässä omasta tukikohdastamme ja kuljemme usein koululle jokivartta pitkin. Toisin kuin paikalliset ja kaikki muut vaihtarit, emme omista pyörää, joten olemme hieman outolintuja. Meitä healthcare- alan vaihtareita on noin parikymmentä, yhdessä aiheutamme pahennusta niin koulussa kuin kaupungilla. Kuten jo ennalta tiesimmekin, olemme porukan ”golden oldies” -sektori. Onneksi edellä mainittu ruotsalaisvahvistus auttaa jakamaan kyseenalaista kunniaa. Koulupäivät ovat pitkiä, mutta onneksi väliin mahtuu lukuisia vierailuja niin museoissa kuin lähialueen hoitolaitoksissa. Erityismaininnan saakoon vaihtariporukkaa ohjaava tutoropettaja, joka jaksaa hyvin isällisin ottein opastaa ja neuvoa. Hänen kärsivällisyytensä on vertaansa vailla. Suomalaista on hiukan ihmetyttänyt, kun koulussa järjestetyssä vaihtariporukan illallisessa tarjottiin viiniä ruokajuomana. Suomalaisissa koulutiloissa tätä ilmiötä tuskin näkee.

Nini, joka on ottanut liikaa ruokaa (huomaa kuvasta huokuva kiitollisuus kuvaa ottavaa Bibiä kohtaan)

Seuraavassa jaksossa: vesileikkejä aka kylmät suihkut, pesulan ihmeellinen maailma ja muita sekoil..seikkailuja! To be continued...

Matka alkoi

Herätys koitti kolmelta aamuyöstä 28.1.2015.  Matkalla lentokentälle polvet tutisivat ja mielenperukoilla häilyi epämääräinen ajatus siitä, että onkohan sitä mitään typerämpää päättänyt elämässään tehdä kuin hylätä tutut ja turvalliset kuviot ja lentää kohti tuntematonta. Lentokentällä saatiin kuitenkin Bibistä ja Ninistä puristettua väkinäiset virneet kameralle. Kun poikaystävät oli hylätty terminaalissa, alkoi matka kohti Flanderia.

Kuvassa vasemmalla pöljässä kettupipossa virnuilee Nini, uhkaavasti 30 lähentelevä ikuinen kakara. Kuvassa oikealla valkoisessa karvakorvahatussa hymyää Bibi, joka pysyy tilanteessa kuin tilanteessa viilipyttynä. Tämä 26-vuotias hölisee välillä ohi suunsa, mutta tarkoittaa vain hyvää. Eikä Niniäkään voi ainakaan tuppisuuksi moittia.

Bibi ja Nini kohtasivat tammikuussa 2012 ammattikorkeakoulun penkillä ja totesivat heti tulevansa loistavasti juttuun keskenään. Kun opinnot ja aika kului, alkoi tuntua selviöltä, että opparikin väännetään yhdessä ja vaihtoon lähtökin alkoi houkuttelemaan. Hakuprosessin jälkeen määränpääksi valikoitui Belgia, tarkemmin Gent.

Saavuimme Gentin kamaralle yhden aikaan iltapäivällä ja odottelimme vuokraisäntäämme belgialaiselta sateelta piilossa lähikapakassa. Asuto oli parempi kuin kumpikaan oli uskaltanut edes unelmoida: loistava sijainti, mahtava pohjaratkaisu, kerrassaan soma koti muutamaksi kuukaudeksi. Illalla löysimme myös kämppiksen,  jonka Nini risti Sepoksi ja jonka Bibi listi hyvin pian nimeämisen jälkeen. Kuitenkin huomasimme, että Seppo on oikein näppärä lemmikki 2D-muodossaan, se kestää paikoillaan ja on ovella vastassa tulijaa.

Yö nukuttiin sikeästi (liekö matkaväsymyksellä ja -jännityksellä osuutensa makoisissa unissa). Herätessämme Gentin aurikoinseen ja yllätykseksemme hyvinkin keväiseen aamuun, matkapaniikki oli tipotiessään ja jäljellä oli innostus tulevia kuukausia kohtaan. Nautimme mainion aamiaisen kompaktissa keittiössämme ja suunnittelimme tulevien viikkojen seikkailuja. Aamiaisen jälkeen lähdimme seikkailemaan Gentin kaduille ja kujille, mutta niistä retkistä kerromme enemmän ensi kerralla!

To be continued....